Rants and ramblings

Waiting for the summer to arrive

It's already July, but judging by the great outdoors it feels more like early April. In fact, early April was warmer and sunnier than July so far. But that's enough about weather. This year I reached my first target at golf, lowering my handicap below my age before my age rises above my handicap. And I did it with many days to spare. After that goal was reached I've been more or less stumbling around the course. My second goal seems a bit far away, although it's mainly a mental target - to enjoy any round of golf on any course I play.

The first goal had to be celebrated somehow, that much is pretty obvious. I was originally thinking of getting a new set of clubs, but then again, the current ones are still in a pretty OK state and a good stroke on those is a good stroke. So I got myself something complete different: a trumpet. Although I knew playing a trumpet isn't easy, I had no idea it could be this hard. Two weeks on and my abs are feeling the crunch from the breathing practices. I guess that's also messing up my golf swing, as the timing does seem to match perfectly and on every stroke I do seem to have a bit of trouble holding a good form during a swing.

Oh well, once I get the abs back in a better shape it can only mean one thing: one possible excuse for a bad swing is lost.

Kyykkä-pics

Here are a few pics from Kyykkä-MM 2004 in Tampere (see the game report). I'm not 100% sure I got the team names match the team pics, if you notice something is wrong, send me feedback on that. I have the video-clips also available else where.

Kyykkä World Championship

This weekend was the Kyykkä Academic World Championship competition in Tampere, Finland. As usual, I took part in the event, as I've done since at least '98, every year. This was my second year in the WiO -team, and I have a few pics and short videoclips that I'll try to make available sometime soon.

The event has grown over the years significantly, this year there were 512 teams in the General Cup, the first rounds were 4 team minicups, the best 128 teams (winners of their slots) made it forward to the elimintation rounds (1-on-1 winner advances).

The first match was mostly getting used to the Tampere equipment (I recommend taking our own karttus next year, hopefully I remember that when the time comes).

During the heat we had an hour of slack time between our first two games, so we set up our field-kitchen - a Trangia-stove, some Glögi (kind of a mulled wine), juice and our favourite beverage, ethanol. We took advantage of the time, and checked out at our coming opponents, while enjoying sufficient quantities of warm and warming drinks.

We won our heat pretty much hands behind our backs, not a perfect game by any measure, but a clear winner in every game with a reasonably reassuring score.

An hour later it was time for the first elimination match and our luck had us against the reigning champions from Lappeenranta. Last year we were dropped in the first heat by one of last years finalists, and that memory was pretty clear at least in my mind. It was time to focus and give our opponents a cause for doubt.

The field for our elimination match was very uneven, on a slope, and the upper part of the slope was nearly a half-pipe. We started the first round playing uphill, and did a fairly decent game, considering the circumstances, but the champs beat us pretty good, by at least 10 points.

The second round we had the better end of the field, and were able to hand the champs their first lost round this year, but our victory was not sufficient, and we lost the match with a few points. Well, more specifically, they played too well uphill compared to us. Our downhill score were pretty much even.

The rest of the day was then getting entertained in Tampere, in a number of places, such as Plevna and Sputnik. And since we had not avoided "doping" during the games (that started at 9am), we were in a pretty happy state later that night :-)

On Sunday we headed to the Vakoilumuseo (Spy museum), had a quick lunch and headed back home, already planning the tactics for next year.

Talviturkki

Tjaa, nyt on sitten talviturkki heitetty pois. Vesi ei ollut inhimillisen lämmintä, joskin oli se sentään sulaa. Aurinko lämmitti "uinnin" jälkeen mukavasti ja tuuli tuntui hämmästyttävän lämpimältä.

Kyykän MM-kisat ovat ohi

Pitkä ja raskas taistelu kyykän akateemisesta maailmanmestaruudesta on tältä vuodelta taas takana. Arpaonni ei suosinut meitä alkukarsintalohkon suhteen, joukkueemme karsiutui jatkosta jo ensimmäisellä kierroksella hävittyämme ratkaisevan, viimeisen ottelun neljällä pisteellä, eli kahdella kyykällä 46-42.

Ottelun jälkeen menimme kannustamaan osakuntamme kakkosjoukkuetta, Wiipurin Kyykkä-Weikot 2:ta. Heillä ei mennyt juurikaan paremmin omissa otteluissaan, eivätkä myöskään päässeet jatkoon.

Koko turnauksen ajan ilmat suosivat iloista ja reipasta kanssakäymistä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli lähes tyyntä ja pakkastakin oli vain muutamia asteita. Lisäksi joukkueemme trangia osoittautui totisesti tarpeelliseksi.

Jatkobileitä menimme odottelemaan erään joukkuetoverimme kaverin luo, jossa lämmin sauna odotti meitä. Illalla tarkistimme tulokset ja huomasimme että WiKyWe2:n pisteet oli merkitty hieman yläkanttiin tulosluettelon kertoessa heidän saaneen yhdessä ottelussa -709 pistettä, minimin ollessa -160 (täysi kenttä, ei yhtään kyykkää ulkona) ja kyykkäkerhomme puheenjohtaja kirjoittikin järjestäjille palautetta. Kritisoimme keskenämme myös pistelaskennan epäkohtia, sillä luovutusvoitoilla voittaneet saivat pisteikseen näistä otteluista 0 pistettä, joka keinotekoisesti nosti heidän sijoituksiaan. Tulokset kertoivat alkulohkomme olleen neljänneksi tiukin pistemäärien mukaan, lohkomme huonoin tappiopistemäärä oli -67, ja tiukka tappiomme ei tuntunut enää niin pahalta.

Itse jatkobileet alkoivat yhtä surullisesti kuin viimevuonna, kauheaa natsitoimintaa järjestäjien taholta. Järjestäjiä oli lähes yhtäpaljon kuin juhlarahvasta, ja järjestysmiehet eivät olleet missään määrin ystävällisiä. Ruokana oli makkaraperunoita, pieni paperikupillinen maksoi 5 ja isompi 8 euroa, ja tämäkin piti nauttia aidatussa ruokailukarsinassa, kuten saimme kuulla erään joukkuetoverimme syödessä alueen ulkopuolella. Ensimmäinen bändi soitti jotain aivan käsittämättömän huonoa örinärääkynämetallia, ja siis todella huonoa verrattuna mihin tahansa vastaantyyppiseen bändiin. Sääliksi kävi mikrofonia ja soittimia.

Toinen bändi oli sentään huomattavasti parempi, muttei hyvä kyllä sekään. Heillä oli jopa yksi biisi jolla oli radiosoittoa jonkin verran, mutta yhdellä biisillä ei pitkälle pötkitä, sillä ainakin tuon esityksen perusteella se ainoa hyvä biisi on kerrassaan loistava verrattuna bändin muuhun tuotantoon.

Mutta kaiken tuon huonouden korvasi kyllä moninverroin bileiden pääesiintyjä, Eläkeläiset.