Rants and ramblings

Herkkua on siinä monenlaista

Yule has arrived, but unfortunately I've been too busy to write anything for a long while. Finally I had a few minutes to upload pics of the gingerbread house and the fancy Imperial Star Destroyer ham.

The house is a bit deformed, the dough spread a lot in the oven and it was so soft it had to dry up for a week, but now it's up and seems quite stable. The roof was a bit ambitious yet it works, it is a carryover from the gargantuous project plan of making a gingerbread mansion over three times larger than the current building.

The (half a) ham came out of the oven this morning and looks too much like Imperial Star Destroyer to let the similarity go unnoticed.

So, "Onnellista ja oikein hyvää joulua!" everybody *<:-)

Me and coffee

First, a bit of history. I drank my first cup of coffee somewhere around 6-8 years old. It didn't taste good, and even after adding milk I couldn't drink the whole cup. The second cup followed almost immediately, about 5 years later. With similar results.

At the age of 20, during the military service on a week long mid-winter forest excercise, I was given my third cup of coffee accidentally instead of morning tea. After the first sip I threw the coffee away and "politely" asked the rifleman if he was trying to poison me. Lucky for him my supervising sergeant was fast to react, gave me tea and ended the potential situation.

About 8 years later those 3 attempts were still my total lifetime coffee intake. Then I stumbled upon an article about espresso, and how it is almost completely unlike drip coffee, it doesn't have the same stench, it doesn't have the rancid bitterness, it's full of flavors and brings out the best of coffee. That sounded like something that needs more investigation.

On a trip to Tallinn I bravely ordered an espresso from a cafe in the old town. It wasn't bad. Not exactly what I expected, but not bad. The next day I tried another one, and it was pretty much the same. When I got back to Finland I was too busy rennovating my new apartment to drink more espresso for a while. Then I read more about espresso, how to make it and how it should taste and look like. I was finally able to get a few more cups of espresso, and I started to like the stuff. I tried drip coffee, and was immediatly disgusted just by the smell of it, a small sip was all I could drink.

When I finally moved to my new apartment, my sister gave me her old steam powered espresso machine. It didn't taste right. It was bitter, had no crema and even with sugar it just didn't do justice to the drink. I decided to get a real espresso machine.

After a bit of reading, going to a few friends for tasting their espresso machine results, more reading, and trying a few more shots I finally made up my mind. I ordered a Gaggia Paros. It's supposedly one of the best for the money, and it has a built-in burr grinder. And it looks good, really good. The Gaggia arrived yesterday evening, and cleaned it up, primed it, and since it was late at night, decided to wait till morning for the first shot. Instead, I played a little with the milk frother. It makes froth, but the consistency after 2 attempts shows that I need a lot of practice. Frothed milked makes a killer hot chocolate btw. A large mug, 2 tsp dutch processed cocoa powder and 2 tsp sugar, filled with frothed milk is delicious.

Morning arrived, and it was time to make espresso. I turned the machine on, primed the pump with fresh water and went about with the morning routines as it heated up. After a few minutes I estimated that it should be warm enough, dosed a double shot into the filter basket, tampped, placed it into the portafilter, attached that into the machine, placed an espresso cup on the drip tray, and pressed the brewing button. When the first black drop fell from into the cup I started the timer. After 25 seconds I toggled the switch off, the 3-way solenoid valve popped the excess pressure off, and I had a cup of espresso.

It looked completely different than the stuff that I ever got from the steam pressure coffee cooker. So different that I thought I have to take picture of it. It took ages to find my camera, but even after at least half a minute of frantic searching the crema was still there. A few quick shots of the cup... Can't autofocus the camera. Retry. Focus fails. Focus on the rim, focus lock, click. A few more, with and without flash, and it was time to taste the stuff.

I had placed the cup on top of the Paros, as the top heats up nicely and can act as a cup warmer. So the espresso was still nice and hot after all that fiddling around, and the scent filled the kitchen. I took a closer sniff of the thing. Yup, smells pleasant and aromatic. First sip, and the flavors filled the mouth and nose. The taste was full bodied, almost sweet, slightly acidic with no bitterness or the evilness of drip coffee.

As far the your first self made cup of espresso goes, I considered this a good one. It showed some signs of passing too much water thru, but I still haven't got the touch for tamping it right. This espresso machine definitely has potential once I figure out how to use it properly. And I still haven't tried it with fresh ground coffee from beans, this espresso was done from a pre-ground blend in a can, that had been opened over 2 weeks ago. Now "all" I have to do is learn how to grind and tamp, and how to froth the milk right for a cappuccino, and get a better milk jug so I can try pouring latte with a rosetta.

Poolsuitsu Õllevorst

Mistähän sitä osaisi aloittaa. Tästä ei voi makkara enää paremmaksi juuri muuttua. Kevyt savun aromi, täyteläisen lihainen maku, kiinteä koostumus, tuoksussa selkeä maltaisuus. Erinomaista semmoisenaan, tai vahvan sinapin kanssa. Mietoa sinappia ei tämän makkaran kanssa kannata edes yrittää (kokeilin, ei erottunut).

Tämä makkara jätti kyllä sanattomaksi, ja sitä ei tapahdu usein. Pakko ostaa lisää :)

Rakvere verivorst suitsulihaga

Rakvere verivorst suitsulihaga, eli verimakkaraa savulihalla. Lyhyitä ja paksuja verimakkaroita, rasvaa irtosi paistettaessa varsin paljon, tuoksu verimakkaralle tyypillinen. Makkara oli koostumukseltaan mustamakkaran kaltainen, tumma, mutta hieman lihaisampi, ja savulihan aromi erottui selvästi, muttei häiritsevästi.

Joonatani Jõuluvorstike

Rakveren valmistama Joonatani Jõuluvorstike oli maukas elämys. Tuosku raakana toi mieleen hyvän verimakkaran, mutta vasta kypsänä paljastui makkaran todellinen luonne. Hieman kuohkea jauhomainen rakenne oli yllättävä, mutta toimiva, ja 11% lihaa toi mukanaan mainiota ryhdikkyyttä. Maku oli verimakkaralle tyypillinen täyteläinen ja tumma, joita sianliha ja -silava täydensivät mukavasti. Ohraryynit eivät jääneet hampaankoloon ja olivat kypsyysasteeltaan pehmeitä, mutteivät silti puuromaisia vaan kiinteähköjä. Tallinnan Stockmannilta ostetun 500 gramman paketin hinta oli 22.90 EEK, eli noin 3 euroa kilolta. Ulkonäkö tosin olisi saattanut aiheuttaa joissakin syöjissä pientä epäilyä, sillä kypsyessään makkaran kuori hieman halkeili, ja pehmeää, selvästi ruskeaa verimakkara-ainesta pursuili ulos.

Delikatess verivorst peekoniga

Tämän makkaran erikoisuuksiin kuului makkaroiden alla olevat pekoniviipaleet. Pekonirasvassa paistetut verimakkarat olivat kiinteitä, ehkä hieman kuivahkoja, joka tosin johtui pitkäksti venähtäneestä paistoajasta. Makua oli niinkuin hyvältä verimakkaralta odottaa saattaa, kokoa Suomessa yleisimpiin lenkkimäisiin verrattuna huomattavasti vähemmän, nämä eivät olleet kuin parin sentin paksuisia. Ylijääneessa paistinrasvassa sai tehtyä vielä lisukkeiksi valkosipuliruisleipää. 56.90 EEK/kg maksanut verimakkara pekonilla oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä.

Jogurtiviiner

Jogurtiviiner, jugurttinakki. Jo pelkkä nimi vaikutti kaupassa kiinnostavalta, joten täytyi tartuttaa matkaan yksi paketillinen näitäkin. Nakkien päällä on ohut oranssinpunainen (muovi?)kuori, joka antoi niille myyvän ulkonäön, itse nakit olivat varsin valkoisen oloisia sisältä. Mitään erityistä tuoksua en havainnut ennen paistoa, enkä varsinaisesti paiston aikanakaan. Kypsän nakin rakenne oli varsin kuohkea ja muheva, mutta silti tunnistettavan nakkimainen. Maku oli hento, jugurttimaisuutta ei varsinaisesti löytynyt. Punainen Turun Sinappi oli ehkä hieman liian tujua tavaraa tälle nakille, eikä se oikein ketsupistakaan tykännyt. Pinta oli paikoin hieman sitkeä, mutta ei tuottanut ongelmia.

Tämä nakkipaketti löytyi Tallinnan Stockmannin herkkuosastolta, 180 grammaa maksoi 16 kruunua.

Paruni Praevorst

Ensimmäinen Tallinnasta tuotu makkarapaketti on nyt avattu ja sen sisältö nautittu. Paruni Praevorst -paketti sisälsi 9 kpl noin 20cm pitkiä kapeita bratwurstmaisia makkaroita. Paketti maksoi 18.06 EEK, eli hieman reilun euron, ja sisälsi 270 grammaa makkaraa (= 66.90 EEK / kg). Raa'an makkaran väri ja tuoku olivat hyviä ja paistaessa levisi bratille ominainen nenää hivelevä tuoksu. Kypsä makkara näytti jo herkulliselta, kuori säilyi paistamisesta ehjänä ja napsahtavana. Makumaailma oli hyvin lihaisa, Paruni Praevorst ei sisällä jauhoa, lisäksi käytetyt mausteet korostavat hyvin lihaisaa, tuhtia makua.

Parempaa tämä olisi ollut korkeintaan hyvän oluen ja hapankaalin kanssa, valitettavasti kumpaakaan ei tällä kertaa ollut.

Hyvää hunajasta 4

Nyt on kulunut jo reilu kolme kuukautta käymisen loppumisesta, ja jälkikypsymisen tulokset alkavat maistua simassa. Sima on vähäisestä hunajan määrästä johtuen varsin mietoa, jälkimaku hieman vetinen, mutta epämukavan maut ovat lähes kadonneet ja tilalle on tullut kypsää aromikkuutta. Jouluna pitäisi siman ollakin jo sitten oikein hyvää, odotan mielenkiinnolla viel ainakin kuukauden ennekuin maistan lisää, silloin on vuorossa kupliva versio, joka toivottavasti edes kuplii :-)

Hyvää hunajasta 3

Ensimmäinen varsinainen siemaus simasta on tullut maistettua. Arvosana tässä vaiheessa: 8-, simassa on selvästi liian vähän hunajaa, joskin erinomainen kuivuus antaa luvata kuplivasta versiosta erinomaista.

Pullotin siis siman kahteen eri tyyppiin, joista toinen on perusviiniksi pullotettua, ja toinen on nyt jälkikäymässä pulloissa. Periaattessa jälkikäyminen pitäisi tehdä erillisessä astiassa, ja pullottaa kakkoskäymisen jälkeen, ettei pulloihin tule pohjalle hiivasakkaa, mutta en nyt jaksa säätää. Tämä luontainen laiskuus saattaa lyhentää siman elinikää, koska hiivasedimentistä saattaa liueta epämiellyttäviä sivumakuja pitkään seisoessaan.

Viinipullotettu sima on hieman liian kevyttä omaan makuuni, toivottasti joku toinen siitä kuitenkin pitää. Maultaan muistuttaa kevyttä, kuivaa valkoviiniä, ja on erittäin helposti juotavaa.

Hyvää hunajasta 2

Sima lopetti käymisensä viime viikonloppuna, jolloin aloitin kirkastusprojektin. Tänään puhdistin loputkin hiivanjämät pois lappoamalla, ja sima jää nyt odottamaan ensiviikolla tapahtuvaa pullotusta. Sitten pitäisi vielä kestää ainakin puolitoista kuukautta kypsymistä, joten juhannuksena voi avata ensimmäisen pullon, ja arvioida makua. Tällä hetkellä sima maistuu varsin kuivalle ja nuorelle, lievästi hapokkaalle, tuoksussa ei ole havaittavaa hiivaisuutta, toisinkuin viikko sitten, ennen kirkastuksen alkua (mistähän johtuu? :-).

Hyvää Hunajasta

Viikonloppu kului hunajan kanssa leikkiessä. 6 kiloa hunajaa ja noin 20 litraa vettä löysivät toisensa, sampanjahiiva toimii neuvottelijana ja koko porukka kuplii iloisesti. Tekeillä on simaa, eikä mitään vappusimaa, vaan aitoa hunajasta käytettyä simaa, niinkuin jo tuhansia vuosia sitten.

Tämä jalo juoma on saanut skandinaavisissa ja anglo-saksisissa kielissä erään selityksen mukaan nimensa suomenkielen sanasta mesi - ruotsiksi mjöd, englanniksi mead. Tarkemmat tiedot varsinaisesta teko-ohjeesta ilmestyvät jossain vaiheessa kotisivujen ruoka-osioon, blogiin ajattelin kirjoittaa vain projektin etenemisestä, eli seuraava tämän projektin päivitys lienee noin kuukauden tms kuluttua.

Nälkä

Töissä oli ruokana tänään janssonin kiusausta tai rasvaperunoita ja friteerattuja kumisia mustekalarenkaita tai riisiä ja gulashia. Janssonin kiusaus ei mene mun kurkusta alas kuin väkisin, ja ruokalan maustamattomuuspolitiikan tuntien päädyin mustekalarenkaisiin. Huono valinta, nyt on ihan tajuton nälkä.
Tämä kaikki sai mut miettimään että ehkä pitäisi laittaa ylös jotain niistä ruoista mitä tulee silloin tällöin tehtyä, koskapa osa on varsin syötävää mättöä. Siispä ruoka-osio blogiin, ja ruokia julkisuuteen. Toivottavasti tulee hyvää jälkeä.

Lauantain jälkeinen olotila

Sunnuntai.
Se tarkoittaa yleensä sitä, että eilen on ollut lauantai, ja ihmisilla yleensä puheenaiheena lauantai-illan tekemiset ja tekemättä jättämiset.
Mun lauantai meni varsin pitkälle taas aamupäivästä serverin säätämisessä, nyt siinä toimii mailitkin suhthyvin, bogofilter on oppinut tunnistamaan spämmit, yks false-positive, ja kolme false-negativea.
Illalla oli vuorossa osakunnan virkailijanvaihtokaronkka.

Vanhat virkailijat nauttivat uuden isännistön ja emännistön ensikoitoksen hedelmistä, ja hyvää oli. Alkuruokana oli salaatti, jossa oli krutonkeja, pääruokana kanaa punkkukastikkeessa, riisiä ja valkosipuliyrttiöljyä ja kanaa, jälkiruokana uuniomena ja jäätelöä. Ruokajuomaakin oli tarjolla, sekä iloista karjalaista puheensorinaa sekä hyvä määrä hienoja lauluja.
Jatkot olivat vähän säädön takana, ja porukka hajaantuikin pariin paikkaan, osa jäi ekaan baariin, koska päättivät pystyvänsä tekemään riittävästi tilaa, me muut suuntasimme uudelle, Alina-saliin, jossa oli kronoksen 70's bileet. Mä en tiennytkään että Brittney Spears on 70-luvun musaa. Jossain vaiheessa ainakin osa baariin jääneistä päätyi myös bileisiin, ja kaikilla oli tietysti hauskaa ja kivaa.